Paholaisen kita

Moskenes
Moskenin virta 1500-luvulta peräisin olevan selityksen mukaan.
Lofoottien kohdalla meri kulkee maanalaista kanavaa pitkin
Pohjanlahteen, mistä aiheutuu hirvittäviä vesipyörteitä.


2. TOUKOKUUTA 1599 Tanskan kuningas Kristian IV oli syvästi huolissaan. Hän oli kuninkaallisessa aluksessaan Viktorissa pahassa myrskyssä Norjan rannikolla matkalla Kööpenhaminasta Murmanskiin, ja laiva oli vaarassa ajautua Moskenin virtaan. Kuningas oli kuullut lukuisia kauhutarinoita siitä, miten laivoja oli imeytynyt virran valtaviin vesipyörteisiin, minkä jälkeen niitä ei ollut enää koskaan näkynyt. Hyvissä ajoin hän oli antanut käskyn kiertää kaukaa tuo vaarallinen paikka, mutta nyt myrsky ajoi joka tapauksessa alusta suoraan Moskenin suuntaan.

Kuningas kutsutti paikalle perämiehen, norjalaisen nimeltä Amund. Tämä oli nähnyt virran voiman, ja kuningas pyysi häneltä nyt selontekoa.

   Amund kertoi, miten hän oli seisonut vuorenhuipulla nimeltä Hellseggen lähellä Moskenia, kun hän oli täysikuun loisteessa huomannut, että merenpinta oli satoja jalkoja tavallista ylempänä, aivan kuin kiiltävä musta muuri. Sitten muuri alkoi liikkua. Amund pelkäsi niin että aluksi hän sulki silmänsä, mutta silloin hän ajatteli, että vuori saattaisi koska tahansa joutua meren nieluun. Nousi hirvittävä mölinä, ja kun hän jälleen avasi silmänsä, hän näki meressä syvän, valtaisan pyörteen, jossa vesi pyöri ympäri sellaista vauhtia, että hän olisi pyörtynyt jos olisi katsonut siihen. Pyörteen ulkopuolella kiehui ja kohisi ja jyrisi veden iskiessä päin kallioita ja luotoja, ja vaahto löi aina 600 metriä korkean vuoren huipulle. Kuun loisteessa Amund pystyi katsomaan suoraan syvälle “paholaisen kitaan”, ja silloin hän näki monta venettä ja laivaa jotka hirveää vauhtia kieppuivat pitkin pyörteen laitoja. Myös yksi valas oli joutunut pyörteeseen, mutta oli mahdotonta arvioida miten sen kävi, sillä pyörteen keskelle oli syntynyt savuava reikä, josta kantautuva jyly kuului peninkulmien päähän.

   Tämä ei rauhoittanut Kuningasta. Hän vaati nyt esitettäväksi myös tieteen näkemyksen Moskenin virrasta, ja niinpä Sigvart Grubbe, yksi seurueen oppineista, teki selkoa muun muassa maantieteilijä Olaus Magnuksen esityksestä aiheesta vuodelta 1539: “Röstin ja Lofoottien välissä on niin suuri nielu, tai oikeamminkin Charybdis, että se yhtäkkisesti ja hetkessä nielaisee merenkulkijat. Perämies menettää voimansa ja aluksensa hallinnan. Onnettomuus kohtaa lähinnä niitä, jotka eivät tunne nielua, tai jotka ajautuvat sinne myrskyn raivosta, mutta se kohtaa myös niitä jotka ovat ylimielisiä ja aliarvioivat uhkaavan vaaran.” Syvyyteen imeytyneiden hylkyjen osia löytyy erittäin harvoin, Olaus Magnus kertoo, mutta silloin kun niitä löytyy, saadaan havaita että kovinkin puu on niin hioutunut ja murjoutunut kallioita vasten, että se näyttää aivan villanukalla verhotulta.

Moskenes
Moskenin virran aallot kuvattuna E. G. Happelin teoksessa
Relationes Curiosæ vuodelta 1683.

OLAUS MAGNUKSEN SELITYS vesipyörteeseen perustui tuon ajan parhaiden asiantuntijoiden analyyseihin: Valtava maanalainen kanava kulki Pohjanlahdelta Ruotsin ja Norjan alitse Moskenesiin, ja kanavassa tapahtuvat vedenliikkeet aiheuttivat tuon kauhean virran. Toinen selitys, jota on kertonut edelleen mm. Peder Clausen Friis, perustuu siihen, että maanalaisissa luolissa paloi ikuinen rikkituli, samaan tapaan kuin Islannin alla, ja että tämä tuli “føder og vederqueger sig der met, oc siden igjen opskuider samme Vand fra sig met like saadan Fart och Hastighed”.

   Jotkut pitivät kuitenkin tarinoita Moskenin virrasta lähinnä mielikuvituksen tuotteena ja liioitteluna. Yksi näistä epäilijöistä oli italialainen pappi Francesco Negri, joka vuonna 1664 toisin kuin lukuisat muut asiantuntijat purjehti henkilökohtaisesti Lofooteille tekemään tutkimuksia. Hän torjuu kaiken myyttinä: “Kaikki on pelkkää puhetta. Asiaa tarkkaan itse tutkittuani voin vakuuttaa, ettei mitään pyörrettä ole, ettei kuulu murtuvien ja murskautuvien aaltojen jyryä, että sen enempää laivat kuin valaatkaan eivät painu pohjaan, että lyhyesti sanoen tarinoissa mikään ei pidä yhtä totuuden kanssa.”

FRANSESCO NEGRIN ON KUITENKIN täytynyt sattua kokemaan Moskenin virta harvinaisen rauhallisessa hahmossa. Virta on todellisuutta – ja se on myös vaarallinen. Vuosisatojen kuluessa se on vaatinut lukuisia uhreja. Myös nykyaikainen moottorivene saattaa joutua Moskenin virrassa vaikeuksiin, erityisesti jos virtapaikassa tuulee ankarasti.

   Hyvän kuvauksen on tehnyt lääkäri ja purjehtija Armauer Hansen purjehdittuaan kerran 1940-luvulla virran yli avoveneessä.

   “Oli rauhallinen sää ja heikko tuuli. Etäällä näin useita tummia möykkyjä, joiden oletin olevan saaria ja luotoja. Ne osoittautuivat olevan virran aaltoja. Ne eivät vyöryneet tasaisen pyöristyneinä kuten normaalit aallot, vaan kuin maata päin vyöryvät korkeat aallot, melko onttoina ja vaahtopäinen harja oli jotensakin pöydän korkuinen, ja sitten ne vajosivat alas kuin luodon yli murtuva aalto.”

   Hansen ja hänen seurueensa laskivat maihin tutkiakseen virtaa lähemmin, ja pitkään epäröityään he päättivät yrittää purjehtia sen läpi. “Nythän on niin, että kun on virtaan lähtenyt täytyy vain jatkaa ja mennä läpi tai saada vene täyteen aaltoja. Palaamisesta ei ole puhettakaan. Minusta oli myös varsin kamalaa mennä suoraan näihin tyrskyihin, mutta onneksi minut on luotu sellaiseksi että minä en pelkää. Yksi aalloista putosi aivan veneiden reunan viereen. Jos se olisi pudonnut veneeseen, vene olisi ollut täynnä saman tien. En tiedä kestikö tämän vaikean paikan läpi pääseminen minuutin vai monta minuuttia, olin aivan liian jännittynyt näkemään miten meidän kävisi.”

   Mutta senkin jälkeen kun Hansen oli päässyt rauhallisille vesille rannan lähelle allot olivat “aivan kuin mielipuolisia. Eivät ne tosin enää olleet vaahtopäitä, mutta sen sijaan että kaikki olisivat vyöryneet samaan suuntaan, niin kuin aallot yleensä tekevät, ne kävivät kuin hurjaa tanssia, ne vyöryivät yhtä aikaa joka suunnalta, edestä, takaa ja molemmilta sivuilta, ja kaikki ne näyttivät kuin pahan hengen riivaamilta haluten päästä veneeseen.”

   Vielä pidemmällä, ahtaassa salmessa, aallot vierivät talon korkuisina. Nämä olivat kuitenkin muodoltaan säännönmukaisia, joten Hansenin vene pääsi niiden läpi ongelmitta. Myös nämä aallot olivat virran aiheuttamia.

Moskenes
Moskenesin kunnan vaakunassa on luonnollisesti kuvattuna pyörre.


NYKYÄÄN TIEDETÄÄN että vuoksi ja luode aiheuttavat rajuja virtoja kaikissa Lofoottien saarten välisissä salmissa. Tiedetään myös, että virrat johtuvat aavan meren ja läntisten vuonojen vedenkorkeuden suuresta erosta. Høgholmene-saarten ja Lofotuddenin välinen poikkeuksellinen Moskenin virta on osaksi myös epätasaisen merenpohjan syytä, joka saa aikaan monenlaisia merenalaisia aaltoja. Mitä voimakkaampi virta on, sitä epäsäännöllisemmäksi se käy.

   Lisäksi virrassa on kahdeksan metrin syvyydessä Horgan-niminen kari. Jopa silloin kun vesi muuten on tyyntä, karin yläpuolella kuohuu niin, että vaahto lentää valkeana. Tämä Horgan on luultavasti aikojen saatossa pannut alulle useita vilkkaita tarinoita.

Storkamp Media
20 vuotta


Uranuurtajat

Elää ja johtaa

Johtajan valitseminen

Miten muuttaa maailmaa

Pankin salaisuus

Suomalaisuus – ruotsalaisuus

Voimaa valjastamassa

Toffe ja hänen ystävänsä

 
 
Kohtaaminen
Loistava historia
Det gömda berget
Nordisk kust
Istid
Långtidsfrisk
Suomi-Ruotsi johtamismaaottelu. Puheenvuoroja yrityskulttuurien eroista
Att välja ledare
Planera dig fri
Voimaa valjastamassa
Leva, leda
Ihmisen kokoinen
Respekt
Toffe och hans vänner
Den lyckliga nationen
Att förändra världen
Kotiseuturakas maailmanmatkaaja
RUOTSI:
Storkamp Media Ab
Solsa 418 Charlottendal, 149 91 Nynäshamn
puh 070-2668748
Sähköposti: storkamp@storkamp.com
SUOMI:
Storkamp Media Ab
Litensvägen 143, 68570 Luoto
puh 050-3792997