Loistava historia

Demonstration
Pietarsaari oli ajoittain kaaoksen vallassa 1917–1918.
Tässä työläisten mielenosoitus 1. toukokuuta 1917.

Salakuljetuskeskus

Loppukesällä ja syksyllä 1918 on paha tavarapula. Mustanpörssin kauppa käy vilkkaana ja salakuljetus yltyy ennennäkemättömiin mittoihin. Pietarsaaresta tulee johtava salakuljetuskeskus, varsinkin kun koko Suomen lehdistö panee merkille muutaman salakuljetustarinan.

Monenlaista tavaraa salakuljetetaan, eikä se ole vain tuontia, vaan maasta myös viedään tavaraa. Yksi houkutteleva tuote on kuparilanka, ja juuri sitähän sähkölaitos tarvitsee runsain määrin verkkonsa laajentamiseen. Vuonna 1917 maasta on salakuljetettu paljon kuparilankaa ulkomaille kovaan hintaan; nyt samaa lankaa salakuljetetaan takaisin maahan huikeasti kovempaan hintaan kuin toiseen suuntaan myytäessä.

Yksi kohua herättävä tapaus on se, kun laivaston moottoriristeilijälaivue saapuu Pietarsaaren edustalle, osin raivaamaan miinoja – kaupungin edustalta on löytynyt yksi miina – osin ”hillitsemään kukoistavaa tavaroiden salakuljetusta Ruotsiin”. Sen sijaan käy ilmi, että matruusit ”kauppaavat oikealle ja vasemmalle polttoöljyä, todennäköisesti alustensa kruunun laskuun takavarikoiduista varastoista”. Ymmärrettävästi polttoöljyn kysyntä on noina aikoina yhden lehtikuvauksen mukaan huima.

Kaupunginviskaali osallisena

Suurinta huomiota herättää kuitenkin toinen, monin tavoin monisäikeinen tapaus. Pietarsaareen saapuu 27. elokuuta avoimessa rautatievaunussa 25 tynnyrillistä pellavaöljyä. Sen myyntiin tarvitaan erityislupa ja lisäksi määrä on huomattavan suuri. Seuraavana päivänä tynnyrit puretaan Alholmassa, seuraavana yönä ne häviävät jäljettömiin. Eikä poliisi puutu asiaan.

Tutkimuksissa selviää, että pellavaöljyn on lähettänyt Helsingistä Nobels Petroleumimport AB – sähkölaitoksen naftan päätoimittaja – vastaanottajana Jakobstads Låd- och Trävarufabrik, jollaista ei ole edes olemassa. Pietarsaaren poliisi panee epätavallisen lastin merkille ja alkaa selvitellä vastaanottajaa, mutta sekoittaa nimen luullen sen olevan Jakobstads Låd- och Träullfabrik.

Se taas on R. M. Labbartin hyvämaineinen yritys. ”Päivystävän ylikonstaapelin mieleen ei ikinä tulisi epäillä Labbartin firmaa vilpistä, minkä vuoksi poliisimestari sai tietää asiasta aivan sattumalta vasta seuraavana päivänä”, viralliseen raporttiin kirjoitetaan myöhemmin. Poliisimestari, varatuomari Österberg tiedustelee tuolloin saman tien, onko Labbart todella tilannut öljyn, ja saa kieltävän vastauksen. Hän antaa käskyn takavarikoida öljyn, mitä aletaan kuitenkin toteuttaa vasta seuraavana päivänä, jolloin on jo myöhäistä. Österberg ei pysty itse valvomaan käskyn toteuttamista, koska on virkamatkalla Vaasassa.

Pian kiirii jo huhuja, että Österberg olisi lavastanut kaiken Labbartin kanssa, sattuuhan hän lisäksi olemaan tämän vävy. Maan johtavat lehdet ovat kirjoitelleet asiasta laajasti epäillen poliisimestari Österbergiä, jolloin tämä pyytää maaherralta asian tarkkaa selvittämistä maineensa palauttamiseksi.

Selvitystyön saa hoitaakseen maasihteeri K. E. Ottelin Vaasasta, ja epäilykset kohdistuvatkin muun muassa Pietarsaaren kaupunginviskaalia Armas Petterssonia ja Nyman-nimistä ylikonstaapelia kohtaan. Myöhemmin kaupungin raastuvanoikeus toteaa Petterssonin tienneen laittomasta kaupasta ja virkavirheen vuoksi hänet tuomitaan kuudeksi kuukaudeksi virasta pidätettäväksi. Muut syytteet hylätään. Nymania vastaan ei ole todisteita, vaikka tuomioistuin kirjoittaakin, että erityiset seikat viittaavat siihen, että hän on tiennyt kaupasta. Jutussa tuomitaan kolme muutakin henkilöä; ankarin rangaistus on kolmetoista kuukautta vankeutta.

Ryska soldater
Venäläissotilaat lähtevät Pietarsaaresta 1917. Suojeluskuntalaiset
hyökkäsivät jäljellä olevien joukkojen kimppuun 28. tammikuuta 1918.

Odottamattomia kustannuksia

”Pari ruotsalaista oli saapunut hakemaan savuteltavaa, 6–8 kruunua askilta on varsin houkuttelevaa. Kaupat hoidetaan ripeästi, kaksi tupakkaa hallussaan pitävää henkeä ojentaa pyydetyn määrän rasioita ja liiketoimet hoidetaan molemminpuoliseksi tyytyväisyydeksi. Kaikki on kyydissä ja lähtövalmiina. Myyjät ovat mukana rannalla.

All right, tuumaa ruotsalainen aikoen nousta veneeseen. – Odottakaahan hetki, yksi rannalla seisovista liikeystävistä sanoo mietteliäänä korvantaustaan raapien. Heittäkää tänne 1 200 Suomen rahaa tai ilmoitan asiasta poliisille, olen itse poliisi!

– ?!?!

Viivytellen ja erilaisia sopimattomia hengentuotteita sadatellen vaatimus toteutetaan, vene irtautuu rannasta ja suuntaa kohti länttä. Matka on riittävän pitkä, jotta siinä ehtii tajuta ja laskea, paljonko toisella puolella on laskutettava kuluttajilta tämän odottamattoman hankintakulun lisän johdosta.

Tapaus kuvaa hyvin ajan henkeä ja tapahtui varsin lähellä Pietarsaarta.”

Uutinen Pedersöre-sanomalehdessä 4. syyskuuta 1918

Storkamp Media
20 vuotta


Uranuurtajat

Elää ja johtaa

Johtajan valitseminen

Miten muuttaa maailmaa

Pankin salaisuus

Suomalaisuus – ruotsalaisuus

Voimaa valjastamassa

Toffe ja hänen ystävänsä

 
 
Kohtaaminen
Loistava historia
Det gömda berget
Nordisk kust
Istid
Långtidsfrisk
Suomi-Ruotsi johtamismaaottelu. Puheenvuoroja yrityskulttuurien eroista
Att välja ledare
Planera dig fri
Voimaa valjastamassa
Leva, leda
Ihmisen kokoinen
Respekt
Toffe och hans vänner
Den lyckliga nationen
Att förändra världen
Kotiseuturakas maailmanmatkaaja
Storkamp Media Ab
storkamp@storkamp.com
+46 70 2668748
+358 50 3792997